Perspektiiviä matkaan maailman ympäri

Erilaisia perspektiivejä ja toimijoita yrityksessä, sidosryhmien välillä tai vaikkapa taideteoksen valmiiksi saattamisen suhteen ennen kuin se on gallerian seinällä. Mitä kaikkea on tehty ja kenen sormet ovat olleet toiminnassa mukana?

Mitä kukakin on näkee oman pyllynsä päältä? Kutkuttava kysymys.

Esimerkiksi luomupuuvillapusero, joka on valmistettu Thaimaassa: puuvillapelto, johon tarvittu luontoa, maata, siemeniä, vettä, hoitamista ja puuvillan kerääjiä. Matoja muheuttamaan multaa, ehkä pörräisiä yhteyttämään. Jälkikäsittelijöitä, kankaan tekemiseen erikoistuneita, suunnittelijoita, leikkaajia, ompelijoita, napinompelijoita, koneita, vehkeitä, niiden korjaajia. 

Joku johtamaan toimintaa, että homma rullaa. Ja juoksupoikia, että kaikki sujuu. Välimiehiä, postimiehiä, logistiikkaa, pakkaajia ja kuorma-auton kuljettajia sekä merimiehiä ja laivoja. Laivalla kokkeja, korjaajia ja lisää merimiehiä.
Vielä vähän logistiikkaa, tullimiehiä, kuorma-autoja, paperinpyörittäjiä, kirjanpitäjiä, puhelimeen vastaajia. 

Kauppa tai varasto, jossa paketin purkajia, somistajia ja verkkokaupan ylläpitäjiä. It-miehiä. Pakkaajia, postimiehiä, kaupan tätejä ja asiakas. Jotain saattoi unohtua.
Yrityksen palvelu on kuin palapeli, johon harvoin vain yksi yritys tuottaa koko palvelun tuotteineen.

Jokainen sidoshenkilö suhteessa yritykseen hoitaa omaa osaansa paletissa parhaan taitonsa mukaan, omaan väriinsä ja osaamisalueeseensa keskittyen ja palvelee siten kokonaiskuvaa. 

Kun jokainen ajattelee toistensa parasta ja pyrkii auttamaan toistaan työssään, syntyy ketju, jossa kaikki viihtyvät ja pääsevät parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Tämä on kaunista. Ja miettimisen arvoista. 

Miten voimme samalla auttaa toista ihan hivenen vielä hoitaessamme omaa osaamme paletin väreistä, että jokainen sen ihminen menestyisi parhaalla mahdollisella tavalla työssään? Tietysti niitä, ketkä ovat ulottuvillamme. Yrityksen omistajasta sen pienimmänkin homman hoitajaan. Tietysti avuliaisuuden kääntöpuoli voi olla uhrautuminen ja uhriutuminen, joka eri asia kuin omien voimavarojen puitteissa toimiminen.

Tiedämme, että kukaan ei ole terästä vaan jokainen tarvitsee hyvän ilmapiirin, hyväksyntää ja kiitosta työstään aina silloin tällöin. Sitä ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan muilta vaan antaa itse vaikka joka päivä jotakin yhdelle ihmisille.

Kiitoskin on ihmeellisen suuri sana. Ja kiitollisuus pienestä jumalainen tunne. 

Mitä voisin tänään tehdä, että sidosryhmäni saisivat aurinkoa päiväänsä?

Ja näinä tiedostamisen aikoina joudun kaiken lisäksi miettimään, tarvitsenko sitä puseroa Thaimaasta. ⠀

Tarina

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close